↑ Return to Yleistä

Usein kysyttyä

Mistä tietää, että rakennuksessa on homevaurio?

 Rakennuksessa voi tuntua homeen tai maakellarin haju. Kylpyhuoneen saumoissa voi olla tummentumia, rakenteissa värimuutoksia, valumajälkiä tai pinnoitteet saattavat irrota alustastaan. Usein ei mitään selviä silminnähtäviä vaurioita ole todettavissa, mutta vaatteisiin tai irtaimistoon pinttyvä haju voi tuntua rakennuksen ulkopuolellakin. Lisäksi tietyssä rakennuksessa ilmaantuva oireilu, joka toistuvasti lievittyy muualla, voi viitata poikkeavaan altistukseen. Piilevät vauriot voivat tulla esiin vasta rakenteita avaamalla tai mikrobiologisen näytteenoton avulla. Ensimmäisenä ei pidä ottaa ilmanäytteitä, vaan tehdä huolellinen kuntokartoitus tai kuntotutkimus. Pinnoilta ja materiaaleista otetut mikrobiologiset näytteet ovat tärkeämpiä kuin ilmanäytteet.

Tärkein tieto on rakennuksessa olevat tai aikaisemmin olleet vesivahingot, kuten kattovuodot, putkivuodot, kosteuden tiivistyminen pinnoille, rakenteiden kastuminen jo rakennusvaiheessa, tulvat, laiterikot tai suunnitelmista poikkeaminen rakentamisessa, esim. salaojien puuttuminen, perustusten ja märkätilojen puuttuvat kosteuseristykset jne. Erilaiset halkeamat perustuksissa ja ulkoverhouksessa voivat paljastaa vauriot. Pistäytyminen ullakolla voi paljastaa yläpohjan ongelmat, kattovuodon tai puuttuvat tuuletusraot. Joskus jopa ilmanvaihtoputkien läpiviennit puuttuvat katosta kokonaan. Jos poistoilma ja WC:n huohotusputki vievät kosteaa ja lämmpintä ilmaa ullakolle vuosikausia, kosteus- ja homevaurio on väistämätön.

Joskus hyönteisten, kuten puuntuholaisten tai ns. homekuoriaisten ilmaantuminen sisätiloihin voi paljastaa vesivahingon ja homevaurion. Hyönteistuholaisista on tietoa internetissä. Vuoden 2011 aikana julkaistaan Ympäristö ja terveyslehdessä kirjoitussarja hyönteisistä ja punkeista asuinrakennuksissa. Mielenkiintoista tietoa on tulossa sekä sokeritoukista että kovakuoriaisista.

Rakennuksen sisäilman ohjearvot ylittyvät? Voiko se johtua vaatteiden tai jalkineiden mukana kantaituneista itiöistä tai huonekasveista?

Kokeellisten tutkimusten mukaan hetkellisiä korkeita ilmapitoisuuksia aiheuttavat esim. polttopuiden sisään kantaminen, tallivaatteiden vaihtaminen, hamsterin häkin siivous ja huonekasvien mullan vaihtaminen. Asunnossa, koulussa tai päiväkodissa, jossa on tavanomaisia toimintoja korkeille ilmapitoisuuksille on yleensä jokin rakennuksesta peräisin oleva syy. Yksittäisiä itiöitä voi kantautua ulkovaatteiden mukana sulan maan aikaan, mutta todella selvät ohjearvojen ylitykset eivät mittausten mukaan johdu normaaleista toiminnoista tai ruukkukasveista. Pitää myös muistaa, etteivät ohjearvot ole terveysperusteisia, vaan vakaviakin terveyshaittoja voidaan todeta, vaikka ohjearvot eivät ylittyisi. Monet toksiineja tuottavat homeet ovat niin raskaita ja suuri-itiöisiä, ettei niiden itiöitä juuri koskaan löydetä ilmanäytteistä. Materiaalinäyte kosteusvaurioituneesta kohdasta on paras keino vaurion osoittamiseen. Ilmanäytteiden ottamista ei suositella.

Haiseeko hometalossa aina homeelta?

Homevaurioituneessa rakennuksessa ei välttämättä haise tai hajua voi tuntua vain ajoittain. Monet ihmiset eivät tiedä miltä home haisee. Klassinen homeen haju tuntuu esim. leipäpussissa johon unohtunut leipä kasvaa vihreää Penicillium-hometta. Eri homeilla on kuitenkin erilaisia hajuja. Vauriorakenteissa voi tuntua tunkkaista, ummehtunutta, maakellarimaista tai multamaista hajua. Joskus rakennuksessa tuntuva haju voi aiheutua kosteuden vaurioittamista materiaaleista, joissa tapahtuu kemiallista hajoamista. Voimakkaimpia hajuja tulee eräistä maaperämikrobeista kuten sädesienistä eli aktinomykeeteistä sekä Geomyces ja Geotrichum -sienistä. Hometalo voi olla myös täysin hajuton.

Epäilen, että asunnossani on homevaurio. Voinko itse ottaa näytteet ja lähettää tutkittavaksi laboratorioon?

Jos kyse on rivitalo- tai kerrostaloyhtiöstä, pitää ensisijaisesti ottaa kirjallisesti yhteys isännöisijään, koska on taloyhtiön asia huolehtia näytteenotosta. Jos isännöitsijä ei toimi kohtuullisen ajan kuluessa, pitää asiasta ilmoittaa kirjallisesti oman kunnan terveystarkastajalle, joka on velvollinen selvittämään asiaa, jos on epäily terveyshaitasta. Jos asut omakotitalossa, voit itsekin ottaa näytteitä laboratorion ohjeiden mukaisesti, mutta on muistettava, ettei tällainen menettely kelpaa todisteeksi esim. oikeudessa. On syytä huolehtia siitä, että arvio esim. asunnon hajuhaitasta ja tietyt mikrobinäytteet otetaan ennen rakenteiden avaamista. Varmistu myös, että laboratoriolla on menetelmälleen vertailuarvot ja että laboratorio käyttää STM:n Asumisterveysoppaassa mainittuja hyväksyttyjä mikrobien kasvualustoja. Markkinoilla on myös viljelyyn perustumattomia menetelmiä, joille ei ole vertailuarvoja sekä eräät laboratoriot käyttävät kasvatusalustoja, joita viranomainen ei suosittele. Tällaisilla tuloksilla ei mahdollisessa oikeudenkäynnissä ole välttämättä mitään todistusarvoa. Kalliit tutkimukset saattavat mennä aivan hukkaan. Asunnon tarkastuksessa kannattaa käyttää ensisijaisesti terveystarkastajia, VTT:n sertifioimia asumisterveysasiantuntijoita tai Kauppakamarin hyväksymiä HTT-tarkastajia. ‘Tee se itse’-menetelmät ovat usein hukkainvestointi ja omassa kaapissa kasvattamasi maljat voivat jopa vaarantaa terveyttäsi lisää, jos viljeltävä kanta on erityisen haitallinen. 

Pitääkö paikkansa, että pitää odottaa talven tuloa ja pakkasia ennen kuin homenäytteitä voi ottaa?

Ei. Tämä on sitkeästi elävä harhakäsitys. Jopa ilmanäytteitä voidaan ottaa myös sulan maan aikaan. Tällöin pitää vain ottaa vertailunäyte ulkoilmasta. Toinen asia on, kannattaako ilmanäytteitä lainkaan ottaa. Vauriokohteen selvityksessä rakennustekninen tutkimus on tärkein ja mikrobinäytteet kannattaa ottaa materiaaleista ja tietyissä tilanteissa pinnoilta tai laskeutuneesta pölystä. Ilmanäytteitä kannattaa ottaa vain erikoistilanteissa, esim. oireilun yhä jatkuessa korjausten jälkeen. Viitearvot alittava ilmanäyte ei ole todiste tilojen terveellisyydestä, jos rakenteet ovat kosteus- ja mikrobivaurioituneet. Rakennenäytteitä otettaessa on tärkeä suojata sekä näytteenottaja sekä ympäristö ja irtaimisto. Laajoja rakenneavauksia ei pidä tehdä esim. päiväkodissa tai koulussa normaalin toiminnan aikana.

Miten homeallergia voidaan todeta?

Homeille herkistyminen voidaan todeta ihopistotesteillä (SPT) tai  määrittämällä IgE-vasta-aineita seeruminäytteestä. Lääkäri arvioi ihotestitulosten ja vasta-ainemäärityksen tuloksen suhteessa oireiluun. Allergiasairaus on aina lääkärin tekemä diagnoosi. On myös ihotestilöydöksiä ja vasta-ainelöydöksiä, joilla ei ole kliinistä merkitystä. Toisaalta potilaalla voi olla homeallergia, vaikka ihotestit näyttävät negatiivista, koska vain osalle mikrobeista on olemassa testiuute. Homeallergia on varsin harvinainen löydös. Lapsista 3-5 % ja aikuisista 6 % on herkistynyt homeille. Yleisimmin oireet ovat ärsytysoireita, jotka häviävät terveyshaittaa jättämättä, kun altistuksesta päästään pois. Astmaatikoista huomattavan suurella osalla on homeallergia, lapsiastmaatikoista jopa 11-33 %:lla on homeallergia.

 IgG-vasta-aineet homeille ovat positiiviset? Onko minulla hometta veressä?

IgG-vasta-aineet ovat osoitus kontaktista ko. mikrobin kanssa, IgG-vasta-aineita syntyy myös täysin terveiltä henkilöiltä, mutta niitä voi esiintyä myös eräiden sairauksien, kuten homepölykeuhkon yhteydessä. IgG-vasta-aineita kannattaa tutkia lähinnä ryhmätasolla (koko perhe, työpaikan ryhmä, koululuokka tai osasto), koska yksittäisen henkilön vasta-ainetuloksen tulkinta on vaikeaa. Samoissa olosuhteissa oleskelleiden henkilöiden yhteinen vasta-aineprofiili viittaa yhteiseen altisteeseen. Ikä, tupakointi ja eräät sairaudet, kuten astma voivat vaikuttaa vasta-aineiden määrään enemmän kuin itse altistuminen. IgG-vasta-aine ei tarkoita että home olisi alkanut kasvaa elimistössä. Se pikemminkin osoittaa, että elimistön immuunipuolustus toimii normaalisti. Vasta-aineista ei ole sinänsä mitään haittaa, ne ovat immunologinen ‘sormenjälki’ tapahtuneesta altistuksesta. Vasta-aineet säilyvät elimistössä pitkiä aikoja. IgG-vasta-aineita voimuodostua myös veden tai ruoan välityksellä tapahtuneesta altistumisesta. Lapsilla on IgG-vasta-aineita vähemmän kuin aikuisilla. Siksi lasten arvojen vertailussa tulee käyttää lasten eikä aikuisten viitearvoja.

Asunnossani / työpaikallani on todettu homevaurio. Olisiko ilmanpuhdistimesta apua?

Ilmanpuhdistinta ei koskaan saa käyttää korjausten sijasta. Ensisijainen toimenpide on aina vaurioiden mahdollisimman pikainen korjaaminen. Jos oireet ovat voimakkaat eikä nopea siirtyminen puhtaisiin väistötiloihin ole mahdollista, voi tilapäisesti koettaa helpottaa tilannetta ilmanpuhdistimen avulla. Puhdistinta valittaessa on varmistuttava siitä, ettei kyseinen laite tuota otsonia sisäilmaan. Otsoni on terveydelle haitallinen kaasu, jota tietyt puhdistimet tuottavat joko tarkoituksella tai epäpuhtautena.

Puhdistimien terveydellistä hyötyä on Suomessa tutkittu vasta vähän. Alustavat tutkimukset ovat osoittaneet että hyöty on lähinnä viitteellinen (toimistotilat) tai hyötyä ei ole lainkaan (koululuokat). Joissakin tapauksissa yksittäiset käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä ilmanpuhdistimen tehoon.

Ulkomaisissa tutkimuksissa on saatu näyttöä ilmanpuhdistimien haitoista. Erityisesti otsonia tarkoituksellisesti ilmaan tuottavien laitteiden on todettu lisäävän ilman terveydelle haitallisten kemiallisten aineiden pitoisuutta (limoneeni). Erityisesti haittoja on todettu käytettäessä puhdistimia yhdessä ilman raikastimien ja erilaisten hajusteiden kanssa.

Eräässä suomalaisessa kosteusvaurioituneessa toimistorakennuksessa, jossa 120 työntekijää vastasi oirekyselyyn, vain kaksi koki puhdistimista olevan selvää hyötyä ja 11 vastaajaa sanoi hyötyä olleen jonkin verran. Kukaan ei kokenut puhdistimista olevan haittaa. Eräässä koulussa oppilaiden oirepäiväkirjan mukaan noin puolella lapsista oireet vähenivät jonkin verran puhdistimen käytön yhteydessä ja noin puolella vastaavasti oireet lisääntyivät, joillakin hyvin selvästi. Kyse oli kuitenkin vain yhden luokkatilan kokeilusta. Kovin vakuuttavaa hyötyä laitteista ei siis näytä olevan verrattuna vauriorakennuksesta pois pääsyn antamaan hyötyyn.

Miksi oireilen tietokoneen ääressä, onko minulla sähköallergia?

Hometalossa myös irtaimisto voi vaurioitua. Tietokoneessa on magneettisia osia ja käämejä, jotka keräävät pölyä. Koneen käynnistämisen yhteydessä laite lämpenee ja tuuletin saattaa puhaltaa hienopölyä ilmaan. Jos koneen käytön yhteydessä esiintyy oireiden pahenemista, kone on syytä puhdistuttaa huoltoliikkeessä. Jos oireet edelleen jatkuvat, voi uuden laitteen hankkiminen poistaa oireet. Joskus uusikin laite voi haista homeelle, koska laitteet tulevat kaukoidästä kosteasta ilmastosta ja lisäksi laite on voinut vaurioitua kuljetuksen aikana. Koneen puhdistusyrityksiin ei pidä itse ryhtyä. Oireita on tullut taulutelevisioista ja huonekaluista. Usein laitteen vaihtaminen on auttanut.

Miksi oireilen autossa ja muissa liikennevälineissä?

Auton kuramaton alle pääsee joskus kosteutta ja alla oleva matto voi homehtua. Auton säännöllisestä siivouksesta ja kuivatuksesta on syytä huolehtia. Tuloilman suodatin on vaihdettava säännöllisesti ja pinnoille kertynyt siitepöly ja katupöly on hyvä puhdistaa. Tuolien pehmusteisiin kertynyt kosteus, pöly, lemmikkieläinten hilse ja muu orgaaninen pöly voivat aiheuttaa oireita. Tunkkaista hajua ei pidä poistaa hajusteilla vaan puhdistamalla tai vaihtamalla materiaalit (tai koko auto).

Busseissa ja junissakin on kosteusvaurioita ja täytteissä voi olla homekasvua. Lehtikuvasta muistan bussin sisäseinässä kasvavan siitakesienen. Myös asuntovaunujen seinien eristeet voivat vaurioitua ja homehtua. Monet homeherkät saavat oireita myös metrossa ja lentokoneissa. Terveellekin henkilölle on hyvin epämiellyttävää uusissa junissa leijuva viemärinhaju. Silti ei kannata jäädä kotiin, jos tiedossa on virkistävä matka.. Lääkkeet mukaan! Vaunun vaihto voi auttaa. Eräät home- ja hajuherkät matkustavat raitisilmahuppu päässä kanssamatkustajien katseista välittämättä.

Liittyykö homeallergia hajusteallergiaan?

Monet homepotilaat herkistyvät vuosien saatossa myös hajusteille. Mekanismia ei tunneta. Olisi hyvä korjata kosteusvaurioituneet rakennukset viipmättä, ettei oireilun laajenemista pääsisi tapahtumaan. Hajusteallergiassa lienee kyse immuunijärjestelmän ylireagoinnista. Synteettiset hajut ovat ilmeisesti hankalampia kuin luontaiset, mutta hajustettujen kemikaalien ja kosmeettisten aineiden käyttöä meidän kaikkien olisi syytä välttää huomaavaisuudesta hajusteille herkistyneitä kohtaan. Täydellinen hajusteiden välttäminen saattaa kuitenkin johtaa oireiston pahenemiseen. Kohtuus siis kaikessa.

Voiko sisäilmaoireilu johtua eristevillakuiduista?

Joskus rakennuksen pinnoilta otetusta pölynäytteestä löytyy eristevillakuituja. Näistä voi olla haittaa lähinnä ihon ja silmien ärsytysoireiden muodossa ja mahdollisesti niistä voi aiheutua yskää ja kurkun käheyttä. Julkaistusta kirjaalisuudesta ei löydy näyttöä siitä, että kuidut aiheuttaisivat merkittävää terveyshaittaa. Saksassa on tehty laaja tutkimus päiävkotien sisäilman kuitupitoisuudesta ja oireilusta. Mitään näyttöä terveyshaitasta ei löydetty. Kuopion kansanterveyslaitoksella tutkittiin 1990-luvulla eristevillakuituja myös soluviljelmillä ja tulehdussoluissa. Tiettävästi mitään erityistä ei löytynyt. Valitettavasti asiaa koskeva väitöskirjatutkimuskin jäi kesken. Olisihan negatiivinenkin tutkimustulos ollut positiivinen uutinen.

Voidaanko homevaurio korjata kemiallisesti ilman rakenteiden avausta?

Mikään viranomaisohje ei suosittele kosteusvauriomikrobien kasvustojen jättämistä paikoilleen. Vesihöyryn ja erilaisten kemikaalien ruiskuttaminen rakenteisiin ei ole ratkaisu homeaongelmaan vaan rakenteet tulisi aina avata  ja poistaa mikrobeilla saastunut materiaali. Kasvustojen kemiallinen käsittely voi johtaa entistä vakavampiin terveysongelmiin. Myöskään pelkkä kuivaus tai kuumennus ei ole homekorjaus. Kuivat ja kuolleetkin itiöt ovat terveydelle haitallisia. Huolellisen korjauksen jälkeen on vielä huolehdittava jälkisiivouksesta, jossa pinnoille laskeutunut pöly poistetaan mekaanisesti.

Ovatko homeet uusi asia? Miksei näistä ole sairastuttu aikaisemmin?

Varhaisimmat kuvaukset kosteuvauriorakennuksen aiheuttamasta terveyshaitasta Suomessa löytyvät 1800-luvun loppupuolen kirjallisuudesta. Tuolloin puhuttiin tosin horkasta ja ‘horkan iduista’, kun kuvattiin alapohjastaan kastuneen rakennuksen asukkaiden kuumesairauksia. Myös sädesienten eli aktinomykeettien aiheuttamat infektiot ovat olleet lääkäreille tuttuja 1700-luvun loppupuolelta alkaen. Sädesieni-infektioista on paljon kuvauksia Terveydenhoitolehdessä ja Duodecimissa. Homepölykeuhko mekanismeineen on kuvattu 1970-luvun lehdissä.

Eräs Suomen arkkiatreista O.E.A. Hjelt, jonka mukaan Helsingin yliopiston nykyinen Hjelt-instituutti on nimetty, ohjasi erään ensimmäisistä väitöskirjatutkimuksista sisäilma-alalta. Hjelt oli patologi, jonka ohjaama väitöskirja käsitteli asuntojen häkämyrkytyksiä, CO-myrkytyksen oireita, hoitoa ja myrkytykseen kuolleiden löydöksiä. Väitöskirjassa puhutaan myös sisäilmahaittojen ennaltaehkäisystä.  Tämä ruotsinkielinen väitöskirja ilmestyi vuonna 1872.

Olen raskaana ja altistun homeille. Voiko tämä olla vaaraksi sikiölle?

Tuoreen väitöskirjatutkimuksen mukaan ravinnon aflatoksiini imeytyy istukan läpi ja voi siten vaikuttaa myös sikiöön. Varovaisuuden vuoksi tulisi raskaana olevan välttää altistumista toksiineja tuottaville homeille. Altistumisen välttäminen onnistuu esim. erityisäitiyspäivärahan avulla.