↑ Return to Yleistä

VOC-yhdisteet

Viime aikoina on markkinoitu erilaisia VOC-analyysejä ratkaisuksi sisäilmaongelmien altistuksen mittaamiseen. On muistettava, että kaikista rakennuksista löytyy erilaisia VOC-yhdisteitä eikä terveysperusteisia ohjearvoja ole pystytty asettamaan kuin muutamalle yhdisteelle.

Ihminen omine toimintoineen, kodin kemikaalit, ruoanlaitto ja materiaalipäästöt aiheuttavat VOC-päästöjä sisäilmaan. Nämä kemikaalit jäävät ilmaan mikäli ilmanvaihto on riittämätön.

Formaldehydi, ammoniakki ja eräät muovimatoista haihtuvat kemialliset yhdisteet on tutkimuksissa yhdistetty ärsytys-ja yleisoireisiin, mutta vain formaldehydi on allergisoiva ja sekin on äärimmäisen harvinaista. Epidemiologisissa tutkimuksissa muovimattokemikaalien on todettu liittyvän kohonneeseen astmariskiin, mutta on epäselvää, onko kyseessä syy-yhteys vai ajallinen assosiaatio muiden samanaikaisesti vaikuttavien tekijöiden kanssa. Mikään kemiallisesti määritettävistä yhdisteistä ei ole mikrobikasvustoa osoittava, vaan näille aineille on aina myös muita lähteitä ihan normaalissakin asunnossa.

Esimerkiksi mikrobikasvun indikaattoriksi mainittuja terpeenejä tulee puutavarasta ja siivousaineista, etikkahappoa tiivistemassoista ja ruokasäilykkeistä, limoneenia ruoka-aineista jne. Muovimattojen haihduntatuotteista on tutkittu erityisesti 2-etyyli-1-heksanolia ja TXIB:tä, mutta näillekään aineille ei ole raja-arvoja annettu, kuten ei myöskään VOC-yhdisteiden kokonaismäärälle. Korjausten jälkeen mitattuna VOC-yhdisteiden pitoisuudet ovat lähes aina koholla, vaikka oireet olisivatkin jo rauhoittuneet, mikä myös puhuu oireiden ja altistumisen syy-yhteyttä vastaan.

Kokeellisissa tutkimuksissa VOC-yhdisteet ovat aiheuttaneet oireita koehenkilöille vasta korkeina pitoisuuksina, luokkaa mg/m3.

Viranomaisohjeissa ei suositella VOC-analyysejä ensisijaisina altisteenmittausmenetelminä.