↑ Return to Yleistä

Kosteusvauriot

Rakennusten kosteusvauriolla tarkoitetaan veden pääsyä rakenteessa sellaiseen paikkaan, johon sen ei tulisi päästä. Vesi- tai kosteusvaurio voi syntyä monella eri mekanismilla ja tavallisimmin ongelmarakennuksissa on tai on ollut useita erilaisia kosteusvaurioita. Rakennuksen kosteusvaurioita voidaan luokitella monella tavalla aiheuttajan tai sijainnin mukaan eikä ole vakiintunutta yksimielisyyttä siitä, mikä on terveyshaitan kannalta merkittävä kosteusvaurio.

Eri ikäisissä rakennuksissa tyypilliset kosteusvauriot ovat erilaisia. Esim. 1960-luvun rakennuksissa vauriot ovat luonteeltaan erilaisia kuin 1990-luvun rakennuksissa. Vanhoissa ns. rintamamiestaloissa ja nuoremmissakin pientaloissa kosteusvaurioita havaitaan usein pohjakerroksen maanalaisissa osissa, perusmuurissa tai lattiassa, samoin tulisijan piipun juuressa ja ilmanvaihtoputkien läpivientikohdissa on usein vuotoja. Tuohon aikaan perustusten kosteuseristyksenä oli bitumitervasively, aina ei sitäkään eikä salaojia rakennettu.

Myöhemmin 1970-luvulla rakennettiin paljon tasakattotaloja, joiden kattorakenteita on jälkeenpäin muutettu harjakatoiksi. Tasakatto on oikein hoidettuna ja huollettuna mainettaan parempi. Monissa tapauksissa kuitenkin kattopinnoite on vaihdettu vasta, kun se on alkanut vuotaa eikä kattoremontin yhteydessä ole vaihdettu kastuneita ja homehtuneita eristevilloja. Monissa tämän aikakauden taloissa on matala perustus, puutteellisesti eristetty sokkeli ja lattiarakenne, joka mahdollistaa maaperäkosteuden kapillaarisen nousun lattiaan ja seiniin asti. 1970-luvun taloissa ei pesutilojen kosteuseristystä myöskään yleensä ole tehty nykyvaatimusten mukaisesti. Näistä rakennuksista puuttuu yleensä tuloilmajärjestelmä ja korvausilma tulee hallitsemattomasti rakenteiden läpi, raoista ja epäjatkuvuuskohdista.

Uudemmissa 1980-luvun ja 1990-luvun taloissa on edelleen alapohjan kosteusongelmia, erilaisia laitevikojen aiheuttamia vuotovaurioita sekä pesutilojen puutteellisesta vesieristyksestä aiheutuneita ongelmia. Kaikenikäisissä rakennuksissa voi olla eristyksen puutteita, kylmäsiltoja, riittämätön ilmanvaihto ja näiden yhteisvaikutuksena kosteuden tiivistymistä eli kondensoitumista kylmille pinnoille tai rakenteisiin.

Aivan uusissa rakennuksissa on kosteusongelmia havaittu sen vuoksi, ettei betonirakenteiden ole annettu kuivua riittävän kauan, vaan muovimatto tai muu lattiapäällyste on asennettu kostean tai märän betonin päälle. Lattiapinnoitteen alla on käynnistynyt mikrobikasvu, joka voi johtaa pinnoitteen irtoamiseen, värin muuttumiseen ja haju- tai terveyshaittoihin. Myös eristevillojen ja ontelolaattojen kastuminen rakennusvaiheessa on aiheuttanut pahoja mikrobivaurioita. Märän laatan päälle asennettu muovimatto, liimat ja tasoite voivat reagoida kemiallisesti ja aiheuttaa VOC-päästöjä sisäilmaan. Nämä kemikaalit voivat imeytyä alla olevaan betonilaattaan jopa 10 cm syvyyteen.

Kosteusvauriot ovat hyvin yleisiä suomalaisessa rakennuskannassa. Kansanterveyslaitos on tutkinut kosteusvaurioiden yleisyyttä 1990-luvun alussa mm. pientaloissa, kerrostaloissa ja koulurakennuksissa. Teknillinen korkeakoulu on tutkinut koulurakennusten vaurioiden yleisyyttä ja Kuntaliitto on useaan eri otteeseen selvittänyt kuntien omistaman rakennuskannan kosteusvaurioiden yleisyyttä ja syitä. Pientaloista jopa kaksi kolmasosaa vaurioituu jossain rakennuksen elinkaaren vaiheessa ja puolet näistä vaurioista olisi lisäselvitysten tai korjausten tarpeessa. Kerrostaloista noin reilu puolet oli kosteusvaurioituneita. Koulurakennuksista 60 % oli lievästi ja 20 % vakavasti kosteusvaurioituneita 1990-luvun puolivälissä. Edelleen noin joka kolmas koulujen rehtoreista ilmoittaa koulun toimintaa haittaavasta sisäilma- ja mikrobiongelmista. Kuntaliiton kysely, joka tehtiin kiinteistöstä vastaaville, kosteusvaurioiden yleisyydeksi saatiin vain noin 25 % ja homevaurioiden yleisyydeksi 5 %. Näin arvioituna korjausvelkaa oli kuntien julkisissa rakennuksissa 2000-luvun alussa yli 3,25 miljardia euroa 5 vuoden ajalle laskettuna. 

Korjaamaton kosteusvaurio voi johtaa mikrobikasvuun ja terveysongelmiin. Pelkkä kosteusvaurio sinänsä ei ole terveydelle haitallinen, mutta veden vaikutuksesta rakennusmateriaaleista usein alkaa erittyä haitallisia kemikaaleja ja hajuja. Pitkäaikainen kosteuden läsnäolo johtaa mikrobikasvuun, jota pelkkä kosteuden poistaminen ei rakenteesta enää hävitä. Kosteusvaurioiden korjaamisessa nopeus siis ratkaisee. Mitä pikemmin kosteus poistetaan ja kuivataan, sitä todennäköisemmin terveyshaittaa aiheuttavaa altistetta ei ehdi syntyä. Jos rakenne on teknisesti pilaantunut, kemiallinen ja mikrobiologinen vaurio on ehtinyt syntyä, ei pelkkä kuivuminen tai kuivattaminen enää riitä haitan korjaamiseen. Kuivattaminen on hidasta. Betonilaatta kuivuu parhaimmillakin menetelmillä vain 1 cm viikossa. Muutaman päivän kuivaus ei siis juuri vaikuta rakenteen olosuhteisiin.