↑ Return to Lainsäädäntö

Terveydensuojelulaki ja -asetus

Terveydensuojelulaki (763/94) määrittelee asuntojen ja muiden oleskelutilojen, kuten päiväkotien ja koulujen olosuhteiden terveyshaitat. Asunnon ja muun sisätilan ilman tulee olla laadultaan sellaista, ettei siitä aiheudu terveyshaittaa. Lain 1§:n mukaan terveyshaitta on oire, sairaus tai sairastumisen vaara. Laissa ei edellytetä syy-yhteyden todistelua yksilötasolla, pelkkä terveyshaitan toteaminen riittää.

Terveydensuojelulain 26 ja 27 §:ssä luetellaan tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa: lämpötila, kosteus, melu, ilmanvaihto, haju, mikrobit, valo ja säteily. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveydellisten olojen valvonta kuuluu kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtäviin.

Terveydensuojelulain 27 §:ssä todetaan, että terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sitä, jonka toiminta on syynä terveyshaitan syntymiseen, ryhtymään toimenpiteisiin haitan poistamiseksi. Käytännössä toimenpidekehotus kuitenkin annetaan kiinteistön omistajalle. Koska tuoreissa ja ilmeisissä rakennusvirheissä korjauskehotus on mahdollista antaa itse haitan aiheuttajalle, olen sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM) tiedustellut, miksei toimita niin kuin laissa lukee. Vastauksena oli, että sitä on kerran yritetty, eikä se onnistunut. Kiinteistön omistaja on siis STM:n mielestä vastuussa toisten tekemistä virheistä ja vahingoista.

STM on antanut terveydensuojelulain ja –asetuksen (1280/94) soveltamisesta ohjeita ja oppaita, joista tuoreimmat ovat vuodelta 2009. Asumisterveysopas on parhaillaan uusittavana ja se julkaistaan STM:n internet-sivuilla www.stm.fi. Asumisterveysohjetta täydentävästä Asumisterveysoppaasta on otettu äskettäin 2. painos. Opasta saa tilata osoitteesta tilaukset@ymparistojaterveys.fi sekä puh. 02-630 4900 ja fax. 02-630 4939. Lakia ja asetusta ollaan paraikaa uusimassa STM:ssä.

Asunnontarkastuksella tarkoitetaan terveydensuojeluviranomaisen toimenpidettä, jolla selvitetään aiheutuuko asunnosta siinä asuville terveyshaittaa. Asunnontarkastus tehdään yleensä asukkaan tai asunnon omistajan pyynnöstä. Tarkastus voidaan tehdä myös ulkopuolisen toimeksiannosta (asunto-osakeyhtiön edustaja, naapuri tai muu taho, jos on epäily esim. rakenteiden läpi kulkeutuvasta haitasta, kuten vesivahinko yläpuolella/vieressä olevasta huoneistosta).

Terveydensuojeluasetuksen 15 §:n mukaan tarkastuksessa on kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:

  1. maaperän saastumisesta tai muusta siihen verrattavasta haitasta ei aiheudu terveyshaittaa (esim. vanha kaatopaikka tai saha-alue, huoltoasema tms. joka on sijainnut samalla alueella)
  2. kylmänä vuodenaikana asumiseen tai oleskeluun käytettävien tilojen lämmitys on asianmukainen
  3. rakennus on riittävän tiivis ja siinä on riittävä lämmöneristys
  4. rakennuksen ilmanvaihto on riittävä

Tuohon viimeksi mainittuun kiinnitetään huomiota aivan liian harvoin. Tehdään tai teetetään monenlaisia kalliita tarkastuksia ja mittauksia ehkä korjauksiakin, kun vika saattaa yksinkertaisesti olla toimimattomassa tai väärin säädetyssä ilmanvaihdossa. Joissakin tapauksissa normaali asuminen tuottaa niin paljon kosteutta ja kemiallisia epäpuhtauksia ilmaan, että terveyshaittoja aiheutuu siitä.

Asunnontarkastus tulee vireille asukkaan tai rakennuksen omistajan aloitteesta joko kirjallisesti tai viranomaisen suostumuksella suullisesti. Tällöin viranomaisen on ratkaistava, riittävätkö ohjeet ja neuvot vai edellyttääkö asian selvittäminen muita toimenpiteitä, esim. paikanpäällä käymistä, mittauksia tms. Viranomaisella on selvittämisvelvollisuus (Hallintomenettelylaki 17§). Jos terveydensuojeluviranomainen vaikuttaa haluttomalta vedoten esim. kiireisiinsä, kannattaa asiakkaan aina tehdä ilmoitus kirjallisesti, jolloin viranomaisen on pakko merkitä tapauksen vireille tulleeksi. Jos asukkaan havainnot, oireilu, lääkärinlausunnot tms. viittaavat terveyshaitan esiintymisen mahdollisuuteen, on kohteessa tehtävä tarkastus. Tarkastukseen kuuluvat asunnossa tai muussa kohteessa käyminen, asiakirjoihin tutustuminen, tarvittavat mittaukset ja muut tutkimukset.

Viranomaisella on Tsl 44 ja 45 § mukaan oikeus saada nähtäväkseen kaikki asiakirjat, joilla on asunnossa esiintyvän terveyshaitan arvioinnin kannalta merkitystä, myös käytettävissä olevat tiedot rakennuksesta, piirustukset, valvonta-asiakirjat, mittausten ja tutkimusten tulokset jne. Viranhaltijalla on oikeus myös päästä kaikkialle rakennukseen ja alueelle, josta hän epäilee esiintyvän terveyshaittaa tai olosuhteet ovat sellaiset, että terveyshaittaa voi syntyä.

Terveydensuojeluviranomainen päättää itsenäisesti tarvittavista mittauksista ja tutkimustarpeesta. Asunnontarkastuksesta on laadittava pöytäkirja, josta tulee ilmetä asian vireilletuloajankohta, tarkastuksen aihe, aika ja paikka sekä tarkastukseen osallistuneet, rakennuksen perustiedot, terveyshaitan toteaminen ja muut havainnot, tutkimukset ja mittaukset, terveyshaitan syy ja tarvittavat toimenpiteet havainnon poistamiseksi.

Terveydensuojelulain 27 §:n nojalla kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide on aiheuttanut haittaa, ryhtymään toimenpiteisiin haitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi. Korjausmääräys annetaan sille, jonka toiminta tai menettely aiheuttaa terveyshaittaa. Terveydensuojelulaki antaa mahdollisuuden kohdistaa korjausmääräyksen rakentajalle tai rakennuttajalle, jos haitta aiheutuu suunnittelu- tai rakennusvirheestä. Näin voidaan menetellä esim. jos kohteen vuositarkastuksessa taloyhtiö ja rakentaja ovat yhdessä todenneet rakennuksessa terveyshaittaa aiheuttavia puutteita, mutta sovitusta korjauksista ei kuitenkaan ole huolehdittu. Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi myös harkita korjaustöiden teettämistä laiminlyöjän kustannuksella (Tsl 53 §). Ennen määräyksen antamista eri osapuolia on kuultava (TsA 17.2§). Tätä mahdollisuutta on kunnissa käytetty valitettavan harvoin. Monilta oikeudenkäynneiltä olisi vältytty, jos terveydensuojeluviranomainen olisi toiminut lain valtuuttamalla tavalla.

Korjausmääräys on annettava kirjallisesti ja siinä on mainittava kehen päätös kohdistuu, tehdyt tarkastukset ja tutkimukset, asianosaisten kuuleminen, todettu terveyshaitta ja haitan yhteys menettelyyn tai toimenpiteeseen, joka on syynä epäkohtaan, päävelvoite epäkohdan tai haitan poistamiseksi sekä määräaika haitan poistamiseen, mahdollinen hallintopakko (uhkasakko tai käyttökielto) päävelvoitteen laiminlyönnin varalle sekä valitusosoitus. Valitettavan usein korjausmääräyksen sisältö ja muoto on puutteellinen, mikä mahdollistaa esim. taloyhtiön pitkittämään toimenpiteisiin ja korjauksiin ryhtymistä jopa vuosilla.

Terveydensuojelulain 27.2 § nojalla terveydensuojeluviranomainen voi kieltää tai rajoittaa asunnon tai oleskelutilan käyttämisen tarkoitukseensa, jos havaittua vikaa ei voida korjata tai rakennuksen omistaja/haltija ei ole toteuttanut määrättyjä korjaustoimia määräajassa. Viranomainen voi tehostaa määräystä uhkasakolla tai teettää laiminlyödyn korjauksen laiminlyöjän kustannuksella. Käytön rajoittaminen ja asumiskielto edellyttävät selvää näyttöä terveyshaitasta tai sen mahdollisuudesta. Joskus käyttökielto on annettava heti ennen korjauksia (TsL 51.1 §). Käyttökiellon purkaminen on mahdollista vain viranomaisen päätöksellä.

Kun terveydensuojeluviranomainen on antanut korjausmääräyksen tai käyttökiellon TsL 28.2 tai 51 § nojalla, hänen on varmistuttava siitä, että asunto/oleskelutila on käyttötarkoitukseensa sopiva korjausten tultua tehdyksi. Tämä edellyttää korjatun kohteen jälkivalvontaa. Viranomaiselle on toimitettava tiedot korjaustavasta ja mittauksista, joilla on varmennettu korjaustöiden onnistuminen.