«

»

Mar 17

Miljoonabisnes

Suomalaisista 3,5 miljoonaa kansalaista on ennaltaehkäisevän työterveyshuollon piirissä. Tämä toiminta on lakisääteistä. Työnantajan on pakko järjestää ennaltaehkäisevä työterveyshuolto työntekijöilleen. Toiminnan tavoite on tunnistaa työhön liittyvät riskit, torjua niitä, edistää työntekijän terveyttä ja tukea hänen työkykyään mahdollisimman pitkään työelämän kaikissa vaiheissa. Tämän toiminnan kustantavat työnantajat ja työntekijät yhdessä. Veronmaksajien varoja tähän käytetään vain kunta- ja valtiotyönantajan toiminnan osalta.

Lapset ovat työterveyshuollon ulkopuolella. Heidän työ- ja elinympäristössään ilmeneviä riskejä valvovat terveystarkastajat ja eläinlääkärit. Lääkäreitä ei ympäristöterveydenhuollossa ole muualla kuin Helsingin kaupungilla. Eläinlääkärit siis valvovat turkistarhojen, sikaloiden, häkkikanaloiden ja päiväkotilasten olosuhteita.

Kun päiväkodin tai koulun työntekijä oireilee ja sairastuu esimerkiksi rakennuksen ongelmien vuoksi, työterveyshuolto arvioi työntekijän riskin ja tarvittaessa siirtää hänet turvallisempaan työympäristöön. Työterveyshuolto ei ota kantaa samoissa tiloissa olevien lasten riskiin. Työterveyshuolto ei osallistu edes kaikkiin riskikartoitustarkastuksiin, joita kouluissa järjestetään. Eipä silti, kyselyjen mukaan niihin ei aina osallistu myöskään kouluterveydenhuollon edustajat.

Samoissa tiloissa, joissa työntekijä sairastuu ammattitautiin, lasten altistumisen siis annetaan jatkua. Oirekyselyjä ei tehdä, kliinisiä mittauksia ei tehdä ja tutkimuksia pyytävälle vanhemmalle sanotaan, että allergiatutkimukset ovat epäluotettavia.

Työterveyshuollon ammattihenkilöillä on riskinarvioinnin koulutus. Yli miljoonan lapsen ja nuoren terveyttä edistäisi merkittävästi se, jos työterveyslääkäri lisäisi työpaikkakäynnin suosituksia-osioon kaksi tärkeää lausetta: TILOISTA, JOISSA TYÖNTEKIJÄT OIREILEVAT JA SAIRASTUVAT,  TULISI SIIRTÄÄ MYÖS LAPSET TURVALLISIIN JA PUHTAISIIN TILOIHIN. LASTEN TERVEYDENTILAA TULEE SEURATA ALTISTUMISEN AIKANA JA SEN PÄÄTTYMISEN JÄLKEEN.

Kun esitin Työterveyslaitoksen osaamiskeskusjohtajalle ajatuksen, että on parempi yhden lääkärin estää ennalta tuhannen ihmisen sairastumista kuin, että kymmenen lääkäriä tutkii yhtä jo sairastunutta potilasta, hän sanoi minulle, että sinä se taidat ollakin aikamoinen demagogi. Kun taisin mennä vähän hämmästyneen näköiseksi, hän vielä lisäsi, että toteamus oli tarkoitettu kohteliaisuudeksi. Aikamoinen kohteliaisuus tällaiselle ujolle maalaistytölle.

Kotiin tultuani tarkistin sivistyssanakirjasta, mikä se sellainen demagogi oikeastaan on. Näin siellä luki:

Demagogia (sanoista ‘kansa’, ‘johtaa’) eli kansankiihotus[1] on keino saavuttaa poliittista valtaa vetoamalla kansan tunteisiin, ennakkoluuloihin, pelkoihin ja odotuksiin käyttämällä voimakasta retoriikkaa ja propagandaa, ja hyödyntämällä usein esimerkiksi nationalistisia, populistisia tai uskonnollisia teemoja. Demagogi tarkoittaa kansankiihottajaa tai -villitsijää[2].

No niin kansa. Alkakaapa villiintyä siellä! Vaatikaa työterveyshuollon toimintaperiaatteita lastenne terveyden turvaamiseksi. Kouluissa on 750 000 lasta, päiväkodeissa 260 000, yhteensä yli miljoona kansalaista ja tulevaa veronmaksajaa. Noin 80 %:lla heistä on riittämätön ilmanvaihto oleskelutiloissaan ja vajaa kolmannes altistuu niille kosteusvauriomikrobeille, jotka aiheuttavat ammattitauteja aikuisille.

Ja jos löydätte sitä poliittista valtaa jostain irrallaan juoksentelemassa, ottakaa se hanskat kädessä kiinni, laittakaa sille kuonokoppa ja toimittakaa lähimpään löytöeläinkotiin, jota valvontaeläinlääkäri valvoo. Siellä sille annetaan matokuuri, rokotetaan, sterilisoidaan, ettei se saisi enempää pentuja, sille laitetaan korvaan mikrosiru ja se toimitetaan hyvään kotiin.

5 comments

Skip to comment form

  1. Valkyria

    Rankkuri ja vankka häkki, ehkä niiden avulla poliittinen valta saataisiin kerättyä ja toimitettua sinne, missä sen kuuluisi olla….lapsena kuulin satuja, että rankkuri meni saippuatehtaalle, ei kai sentään. Poliittinen valta on arvaamatonta takaa-ajettuna. Valta siirtyy laumoiksi ja uhattuna alkaa käyttäytymään susien tavoin. Hyökkäävästi. Poliittisen vallan metsästyksessä on siis tärkeää tietää sen käyttäytymisestä ja puolustautumiskeinoista. Rankkureiden kannattaa tehdä kiinniottoja ryhmänä, jolloin poliittisen vallan hyökkäys ei kohdistu yksittäiseen rankkuriin. Poliittinen valta on kiinniotettuna koulutettava, muuten sen käyttäytymismalli ei muutu.

    Ehdottaisinkin, että vanhemmat pohtivat myös sisäilmaan liittyviä asioita vanhempaintoimikunnissa ym. Ryhmän äänellä on aina enemmän merkitystä, kun sillä yksittäisellä “höyrähtäneellä” vanhemman äänellä. Asia on tärkeä. Vanhemmat toivovat lapselleen kaikkea hyvää. Kukaan ei salli lapsensa satuttamista henkisesti tai fyysisesti. Lasken tietoisesti lapsen asettamisen vaaralle alttiiksi, lapsen laiminlyömiseksi. Lapsi ei itse kykene tunnistamaan tämänlaatuisia ongelmia.

    Avoin keskusteluilmapiiri vanhempien kesken auttaa asioiden eteenpäin viemisessä.
    Kuntien tulisi harkita rakennustarkastajan avuksi sisäilma-asiantuntijoiden palkkaamista, esimerkiksi lääneittäin. Rakennustarkastaja ja sisäilma-asiantuntija toimisivat ongelmakohteissa yhdessä ja voisivat tarkastella myös peruskorjausten suunnitelmia yhdessä, että kaikki sisäilmaan vaikuttavat tekijät tunnistettaisiin jo suunnitteluvaiheessa. Kouluterveydenhoitaja / neuvolan terveydenhoitaja voisi matalalla kynnyksellä ottaa yhteyttä rakennustarkastajaan tai sisäilma-asiantuntijaan, huomatessaan samassa kiinteistössä oleilevien lasten sairastavuudessa poikkeavuutta.
    Valkyria liitettynä demagogiaan on joskus tarpeellinen yhdistelmä, asioiden eteenpäin viemisessä.

  2. Kaupungin työntekijä

    Sisäilmaan liittyvät asiat ovat suuri ongelma erityisesti julkisen sektorin rakennuksissa. Huonoin tilanne on kokoontumistiloissa, kuten kouluissa ja päiväkodeissa. Pitkälti kyse on rahasta, 90- luvun lamassa syntynyttä korjausvelkaa ei ole yritettykään kuroa kiinni. Päinvastoin, korjausvelka on kasvanut monestakin eri syystä. Lopulta kyse on poliittisesta tahdosta.

    Valvonnassa on periaatteelisen tason ongelma: toiset katsovat asiaa työntekijöiden kannalta (työsuojelutarkastaja) ja toiset taas asiakkaiden eli lasten näkökulmasta (terveystarkastaja). Yhteistyö tuntuu olevan näiden toimijoiden välillä vaikeaa. Asiaan voidaan saada parannusta ainoastaan lainsäädäntöä uudistamalla.

    Kuntien rakennustarkastajilla ei ole juurikaan mitään tekemistä sisäilma-asioiden kanssa, ainakaan suuremmissa kaupungeissa. He keskittyvät uudisrakentamisen rakennuslupaprosessin käsittelyyn. Rakennusvalvonta on omavalvonnan valvomista. Suurilla kaupungeilla sen sijaan on palveluksessaan sisäilma-asiantuntijoita, joiden tehtävä on tehdä ja teettää tutkimuksia sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa. Sisäilmaongelmat ovat kuitenkin usein monimutkaisia tilanteita ja niiden ratkomiseen vaikuttavat monenlaiset tekijät.

    Työterveyshuollon rooli suurissa kaupungeissa on usein sisäilma-asioissa hyvin ohut. He keskittyvät yksittäisten työntekijöiden oireiden hoitamiseen eikä minkäänlaista ennaltaehkäisevää työtä sisäilma-asiohin liittyen tehdä.

    1. Tuula

      Miten työterveyshuollon roolia voisi mielestäsi vahvistaa? Uutta lakia toki ei tarvita. Voisiko sisäilma-asiantuntija, terveystarkastaja tai työsuojelutoimikunta olla asiassa aktiivinen? Voisiko kodin ja koulun yhteistyötä vahvistaa ja lisätä vanhempainyhdistysten aktiivisuutta ja puhevaltaa asiassa, joka koskee heidän omia lapsiaan?

      1. Ehdotus

        Työterveyshuoltoa voisi velvoittaa ottamaan yhteyttä kouluterveydenhoitajaan tai kunnan terveystarkastajaan, kun on epäily työpaikan sisäilman aiheuttamasta sairaudesta työntekijällä. Tietenkään tietosuojaa vaarantamatta, yleisellä tasolla. Näin asia ei jäisi vain yksittäisen työntekijän ja työterveyshuollon väliseksi asiaksi.

        Tämän jälkeen kouluterveydenhoitaja voisi ottaa yhteyttä vanheimpaintoimikuntaan ja sopia lapsia koskevista lisäselvityksistä. Oirekyselystä, sairastelevuuden tarkastelusta jne. Vanheimpaintoimikunta voisi toimia viestinviejänä tai infotilaisuuden järjestäjänä, jossa vanhempia informoitaisiin epäilyistä ja reilusti pyydettäisiin mukaan asian selvittämiseksi. Näin kohu-uutisilta säästyttäisiin.

        Tarvittavat tutkimukset teetettäisiin puolueettomalla taholla ja tuloksiin liitettäisiin myös vanhemmilta ja työntekijöiltä saadut kultaakin kalliimmat tiedot. Tämän jälkeen työterveyshuolto ja kouluterveydenhoitaja/lääkäri yhdessä keskustelisivat jatkosta, mahdollisesti kunnan rakennusvalvonnan tms. ja ympäristöterveydenhuollon kanssa. Taas informaation paikka kaikille tilojen käyttäjille. Tietenkin tarvittavat toimenpiteet tulisi kohdistaa kaikkiin tilojen käyttäjiin, eikä vain jo sairastuneisiin.
        Kuulostaapa yksinkertaiselta…

        Lisätään tähän nyt vielä se, että valtakunnallisesti, verorahoilla ylläpidettävistä kiinteistöistä tulisi pitää yllä rekisteriä, josta ongelmat, korjaukset ja vireillä olevat selvitykset tulisivat julki, se lisäisi kiinnostusta asioihin ja antaisi mahdollisuuden avoimeen keskusteluun. Tästä voisi myös kehittyä yhteinen ideapankki tilanteiden selvittelyyn, korjauksiin ja niihin liittyviin oheistoimintoihin.

        1. Tuula

          Näinhän sen pitäisi mennä, kun yhteistä hyvää tahtoa löytyy. Tällaista ideapankkia olen ehdottanut jo vuosia sitten SATAKUNTA-hankkeen yhteydessä. Kuntien pitäisi uskaltaa kertoa, montako ongelmarakennusta heillä on ja mitä niille on tehty, mitä aiotaan tehdä ja missä aikataulussa. Lisäksi pitäisi uskaltaa kertoa, mikä remontissa meni pieleen, jos lopputulos ei ollut hyvä. Silloin muut välttyisivät samoilta virheiltä ja veronmaksajien rahaa säästyisi. Kunnat voisivat kilpailla siitä missä on parhaat koulut ja parhaat päiväkodit niin muuttotappioista ei olisi tietoakaan. Lapsiperheet varmaan mielellään maksavat vähän korkeampaa veroäyriä jos tietävät, että kullanmuruille on luvassa terveet päiväkodit, hyvä koulu ja korkeatasoinen jatko-opetus. Se houkuttelisi myös hyviä työntekijöitä kuntien palvelukseen.
          Ja sitten kun tämä savotta on tehty, pitäisi sama tehdä vielä terveyskeskusrakennuksissa ja vanhainkodeissa.

          Joku sosiologi kirjoitti, että yhteiskunnallinen muutos on mahdollinen, kun yli 10 % väestöstä on samaa mieltä uuden aatteen kanssa. Alan uskoa, että kriittinen kynnys on ylittynyt jo. Ihmiset eivät sydämessään hyväksy häikäilemätöntä voiton maksimointia ja taloudellista tehokkuutta, jos se tapahtuu muiden ja tässä tapauksessa lasten kärsimysten kustannuksella. Väärässä paikassa tehdyt säästöt tulevat todella kalliiksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>