«

»

Nov 03

Uskomuslääketiedettä ja normaalia elämää

Katsoin eilen illalla YLE-areenalta ajankohtaisohjelman, jossa kerrottiin eräiden homepotilaiden käytännön ongelmista ja mielisairaalahoidoista. Haastateltiin myös professori Ville Valtosta ja STM:n johtaja Jari Keinästä. Ohjelmassa näytettiin myös ministeri Paula Risikon vastausta eräälle potilaalle. Risikon kirjeessä viitattiin uskomuslääketieteeseen ja kehotettiin potilasta elämään mahdollisimman normaalia elämää. Johtaja Jari Keinänen taas puhui puutteellisesta syy-yhteyden todistelusta. Professori Valtonen sanoi, ettei ole olemassa mitään yksittäistä verikoetta, jolla voitaisiin todistaa potilaan oireiden johtuvan homealtistuksesta.

Ei pitäisi katsoa tuollaisia kauhuohjelmia ennen nukkumaan menoa. Yöunethan siinä menevät ihan pilalle. Nukuin levottomasti ja ajattelin valvoessani lämpimässä sängyssäni sitä nuorta naista, joka viettää yönsä kylmässä ja kosteassa makuupussissa teltassaan. Kuinka monelle siitä on jo tullut osa ‘normaalia elämää’?

Ajattelin myös laajemmin lääketieteen koko kenttää. Lääketiede ei ole mikään eksakti luonnontiede. Kaikki diagnostiikka perustuu potilaan kertomaan ja siihen lähtökohtaan, että lääkäri uskoo potilaaseen ja hänen kertomaansa. Siinä mielessä tunnustaudun iloisesti uskomuslääketieteen edustajaksi. Yleensä uskon potilasta, kunnes toisin todistetaan. Totta kai joskus on huijareitakin liikkeellä, mutta heitä tulee harvoin vastaan. 99 % potilaista puhuu totta ja haluaa vilpittömästi apua itselleen. Ei ole reilua sairaita ihmisiä kohtaan, jos lääkärin lähtökohta on, että tämä valehtelee.

Mitä tulee Valtosen toteamukseen siitä, ettei ole yhtä verikoetta joka osoittaisi potilaan sairauden homesairaudeksi, muistuttaisin siitä tosiseikasta, ettei muissakaan sairauksissa ole olemassa yhtä ainutta testiä, johon diagnostiikka yksin perustuisi. Aina on kyse kokonaisuuden ja kliinisen kuvan arvioinnista. Laboratoriokokeet, toiminnalliset tutkimukset ja kuvantaminen tukevat tai eivät tue lääkärin kokonaisarviota sairaudesta. Astmaa, nivelreumaa, migreeniä, verenpainetautia ja diabetesta pystytään diagnosoimaan ja hoitamaan ilman, että täydellisesti ymmärrämme sairauden syitä ja mekanismeja. Esimerkiksi astmapotilaan status on vastaanotolla usein täysin normaali. Diagnoosi perustuu potilaan kertomaan, toiminnallisten mittausten vaihteluun ja lääkevasteeseen. Reumassa ei ole mitään yksittäistä verikoetta, joka ratkaisee asian, vaan kokeneen lääkärin arvio potilaan sairauden kokonaistilanteesta ja löydöksistä ratkaisee. Migreenin diagnostiikka perustuu täysin potilaan kuvaukseen oireistaan. Emme sulje migreenipotilasta mielisairaalaan, vaikka hän kuvaa näkö- ja hajuhallusinaatioita, raajan puutumista ja puhevaikeuksia.

Syy-yhteyden todistelua ei tarvita muussa kuin ammattitautidiagnostiikassa, joka on enemmän juridiikkaa kuin lääketiedettä. Lapsia ja asukkaita pitää voida suojella pysyviltä terveyshaitoilta, vaikkei syy-yhteyttä voida todistaa. Eihän tupakansavustakaan tiedetä tarkoin, mikä komponentti ihmisen tekee sairaaksi. Haitta-aineita savussa on tuhansia. Siksi voimme antaa suosituksia tupakansavulta suojautumiseen. Asiasta on olemassa erillinen lainsäädäntö. Samoin asbestialtistumisesta. Ehkä meillä jonakin päivänä on homelainsäädäntö.

Sitä odotellessa olemme homesairaille nöyrän anteeksipyynnön velkaa. Asiaan pitää viimeistään nyt tarttua todella vakavasti ja tarmokkaasti. Tiedämme totta tosiaan jo aivan riittävästi homesairauksien mekanismeista ja diagnostiset menetelmätkin ovat olemassa, samoin diagnoosinumerot. Ne on vain otettava käyttöön ja perustettava vähintään jokaiseen keskussairaalaan sisäilmapoliklinikka. Heinolan reumasairaala seisoo tyhjillään. Sinne pitäisi perustaa HETI sisäilmaan perehtyneiden asiantuntijoiden tutkimuskeskus, jossa olisi myös poliklinikka potilaiden tutkimista varten. Meillä ei ole varaa menettää näiden nuorten työkykyisten ja työhaluisten ihmisten elämää. Ulos teltasta ja äkkiä ennen kuin talvi tulee. Varmasti heille löytyy se jalasmökki jostain. Gaalailta pystyyn ja firmat lahjoittamaan rahaa hyvän asian puolesta! Tulisikohan johtaja Keinänen mukaan? Juhlatanssiaisissa voisi olla naisten haku. Varaan ensimmäisen valssin Jarin kanssa.

2 comments

  1. Ior

    Moni homesairas menettää luottamuksensa lääkärikuntaan tilanteessa, jossa lukuisat, usein kymmenet käynnit lukuisten lääkärien vastaanotolla, eivät auta sairasta. Olin itse tällaisessa tilanteessa pari vuotta sitten. Jäin sellaiseen käsitykseen, että lääkärit eivät voi tehdä mitään, koska hoitoa ei ole. Tästä syystä minusta olisikin tärkeää, että lääkärit ottaisivat ohjeeksi opastaa homesairaaksi itseään epäilevää hankkiutumaan pois tiloista, joissa sairauden aiheuttajan epäillään olevan. Se on nopea ja viime kädessä ainoa keino parantumisen tielle.

    Itse kävin varmaan noin vuoden aikana kymmeniä kertoja työterveyslääkärillä, työterveyslääkärin suosittelemalla kosteusvauriosairauksiin erikoistuneella lääkärillä, muilla erikoislääkäreillä, nielurisaleikkauksessa, erilaisissa kokeissa jne.. Voin sanoa, että nielurisaleikkaus ei ollut mikään mieltä ylentävä kokemus aikuisiällä ja leikkaavan lääkärin toteamus erittäin arpisista nielurisoista leikkauksen jälkeen ei tullut yllätyksenä. Tosin nielurisoissa ei ollut ollut mitään vikaa muutamaa kuukautta aikaisemmin. Lopulta tajusin, että lääketiede ei tee ongelmarakennuksesta tervettä ja ainoa vaihtoehto on hankkiutua pois sairaasta sisäilmasta. Sen jälkeen parin vuoden sisällä olen hiljalleen päässyt kuntoon niin, että nyt oireita ei juurikaan enää ole ja liikuntaharrastus on voinut alkaa jo hyvän aikaa sitten uudestaan. Tämä on huikea muutos siihen muistoon, kun en ollut jaksaa kävellä työterveyslääkärin vastaanotolle ylämäkeä tai kun iltaisin hengitysteiden limakalvot tukkoon turvonneina odottelin unta. Toisaalta huikea se muutos oli myös toiseen suuntaan siinä vaiheessa, kun sairaus alkoi. Lääkityksestä oli hyötyä vasta, kun olin päässyt paranemisen alkuun pois sairaista tiloista.

    1. Tuula

      Periaatteessa totta. Lääkärillä on myös vastuunsa siinä tilanteessa, että potilas menettää työpaikkansa, jos sanoo, että ‘äkkiä ulos’. Isoilla työpaikoilla pitäisi olla puhtaita tiloja mihin siirtyä, mutta monesti ei löydy turvallista työtilaa. KELA taas ei pidä potilasta sairaana, jos sairaus liittyy vain tiettyyn rakennukseen. Sitten potilas on entistä vihaisempi lääkärille, jos hän jää ilman sekä palkkaa että sairauspäivärahaa. Kaikki ei ole lääkärin vallassa. Ei esimerkiksi, milloin kiinteistöt korjataan ja miten hyvin ne korjataan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>